 Kuvittele, että elimistösi olisi akvaario. Ajattele kuinka tärkeää on, että vesi, jossa solumme uivat on puhdasta. Kuvittele, että kalat akvaariossa ovat elimistösi soluja ja soluista muodostuvat elimet kylpevät vedessä, joka kuljettaa ravinteet ja poistaa jätteet. Kuvittele, että laitamme auton pakoputken akvaarion ilmanottoputkeen kiinni: Pakokaasun häkä siirtyy veteen alentaen veden alkalista pH:ta, luoden happaman ympäristön uhaten ”kalojen”, solujesi ja elimistösi terveyttä. Entäpä jos laitamme liikaa tai vääränlaista ruokaa (happoja tuottavia ruokia kuten maitotuotteita, sokeria ja eläinrasvoja) ja kalat eivät voi sulattaa sitä kaikkea. Vesi alkaa mädäntyä. Ruoan hajotessa kehittyy myrkkyjä ja happojätettä sekä kemikaaleja, jotka muuttavat kehon optimaalista, hiukan alkalista pH:ta happamaksi. pH-tasapaino on yksinkertaisuudessaan seuraava: kaikkien sairauksien syy on elimistön liiallinen happamoituminen. Vastakohtana on Louis Pasteurin työ 1800-luvun lopulta. Pasteurin työ juontaa juurensa ajatukseen, että sairaudet aiheutuvat elimistön ulkopuolelta tunkeutuvista bakteereista. Ranskalaisen lääkärin ja biologin Antoine Bechanpin (1816-1908) sekä Tohtori Robert O. Youngin mielestä terveessä ja alkalisessa elimistössä bakteerit eivät saa jalansijaa, kun elimistö on tasapainossa. |
